Kestävä päätöksenteko


Kun päätökset ovat kestäviä, tuloksena on toimivia ja laadukkaita ympäristöjä. Kestävyys voi olla ekologista, taloudellista, sosisaalista tai kulttuurista. Nopeana toimenpiteenä Oulussa on erityisen tärkeää saada kaupungin talous kestävälle pohjalle.

Ekologinen ajattelu saatiin vähitellen mukaan päätöksentekoon.

Ensimmäiset tarkasti seuraamani eduskuntavaalit käytiin vuonna 2003. Ympäristökysymykset olivat marginaalissa ja ympäristöagenda "hörhöilyä". Jo 1990-luvun puoliväliä ennen yliopiston kursseilla sivuttiin kasvihuoneilmiötä, mutta suomalainen yhteiskunta ei vielä tuolloinkaan ymmärtänyt mistä oli kysymys.

Neljä vuotta myöhemmin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa tilanne oli täysin erilainen. Al Gore profiloitui ilmastonmuutoksen kautta ja alleviivasi sen merkitystä. Suomikin alkoi heräämään asiaan. Ajatus uusiutuvan ja ympäristöystävällisen energiapolitiikan ajamisesta ei tuntunutkaan enää marginaalipuuhastelulta.

Kymmenen vuotta myöhemmin omakotitalot lämpeävät maalämmöllä ja aurinkopaneelit alkavat vähitellen olla kilpailukykyisissä hinnoissa. No, yksi ydinvoimala sai kyllä luvan, mutta katsotaan nyt toteutuuko se oikeasti. Biokaasu, hake ja muut uusiutuvat energialähteet kiinnostavat yhä enemmän. Sieviin suunnitellaan biojalostamoa. Sähköautojen tuloon varaudutaan. Oulussakin on lopulta herätty ja Oulun Energia profiloituu nykyään hienosti uusiutuvan energian kautta.

Sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys karkaavat

Jos päätökset ovat ympäristön kannalta yhä kestävämpiä, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys tuntuvat olevan yhä kauempana.

Velkaantumista ei saada taitettua. Sote-uudistus parantaa toivottavasti palveluja, mutta sen säästöpotentiaalin suhteen en kyllä pidättäisi hengitystä. Toimintaa toivottavasti saadaan tehostettua, mutta samalla palvelutaso tuppaa nousemaan, saadaan uusia hoitoja ja lääkkeitä ja medikalisoituminen tästä tuskin suuresti vähenee.

Ihan loputtomasti ei voi ottaa velkaakaan ja sen tulevat kaikki oululaiset tuntemaan nahoissaan ennemmin tai myöhemmin. Kouluja täytyy yhdistää, toimistotiloja vähentää ja samalla työajalla täytynee pystyä tekemään yhä enemmän. Mutta riittääkö tämä ja missä määrin seuraavassa vaiheessa kajotaan palvelutasoon? Tämäkin tullee vielä eteen. Päiväkotien osalta tämä on jo aloitettu.

Olen joskus kirjoittanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolesta ja olen edelleen sitä mieltä, että esim. sairauden tai väsymyksen sattuessa on oltava mahdollisuus saada lapset hoitoon. En silti tiedä, tarvitaanko jokaiselle perinteistä kokopäivähoitopaikkaa. Hyvin suunniteltu kevyempien palvelujen tarjonta palvelee varmasti suurta osaa lapsiperheitä, joissa toinen tai molemmat vanhemmista ovat kotona.

Sosiaalinen polarisaatio on tosiasia. Emme elä enää samoissa todellisuuksissa ja huono-osaisuus kulkee sukupolvien yli. Sosiaalipalvelumme on rakennettu väliaikaisuuden ajatukselle - yksilöitä ja perheitä autetaan vaikeiden vaiheiden läpi. Valitettavasti vaikea ajat eivät usein ole enää väliaikaisia vaan usein pysyviä, ja toisaalta niihin väliaikaisiin vaikeuksiin apua tarvitsevat tuntuvat olevan yhä useammin väliinputoajia systeemissämme.

Haasteena kulttuurinen kestävyys

Kulttuurin kestävyys on ehkä vaikeimmin hahmotettavissa oleva asia. Siinä olemme onnistuneet osin hyvin, osin huonosti. Sanavapaus on arvokasta, mutta kulttuurien välistä ymmärrystä meidän tulisi pystyä parantamaan. Suomeen täytyy muodostaa näkemys siitä, miten elämme rinnakkain, miten tulemme kaikki osaksi yhteiskuntaa ja voimme antaa sille panoksemme. Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia meillä kaikilla on? En tiedä, milloin tästä päästäisiin oikeasti keskustelemaan.


 
YHTEYSTIEDOT

Mervi Tervo

FT, asiakkuusjohtaja

Puh:

040 594 7426

 

Email:

mervi.tervo@viestintamyy.fi

  • Black LinkedIn Icon
  • Black Facebook Icon
  • Black Twitter Icon
  • Black Instagram Icon

© 2016 Mervi Tervo.  Wix.com