Joulusta jouluun


Joulun alla väsymys valtaa kropan. Joka vuodenvaihde sama juttu. En laita joulua sen kummemmin, nykyään en lähetä edes joulukortteja. Joulun tulon tajuan usein vasta muutamaa päivää aiemmin ja suurimman osan joululahjoista hankin jouluaatonaattona. Ei enää jonoja ja kaupunki hiljenee iltaa kohden.

Silti haluan viettää joulua kotona perheen ja lasten kanssa, enkä haaveile joulusta Thaimassa. Kiireetön yhdessä oleminen on luksusta, josta saa nauttia harvoin. Vaikka jokainen touhuaa omiaan, välillä muistellaan menneitä ja suunnitellaan tulevaa.

Jouluna huomaa ajan kulun. Teini-ikäiselle ei osaa enää hankkia lahjoja. Itseä vanhempi sukupolvi on läsnä alati harvalukuisempana. Sukupolven vaihdos alkaa olla tosiasia, ja kohta minä ja aikalaiseni olemme se ketjun ensimmäinen lenkki.

Onneksi silloin tällöin tulee uusia lenkkejä sinne ketjun toiseen päähän. Elämän kierto jatkuu, ja myös muut kuin syntyvän lapsen vanhemmat saavat osansa uusista kokemuksista. Uudet roolit odottavat: viime keväänä sain virallisen täti-tittelin (kuvan lapsi ei liity tapaukseen).

Samalla myös joulun vietto muuttuu. Kohta meilläkin tarvitaan taas joulupukkia!