Sote-uudistus vol. 4


Kolikkoja pinossa

Palveluja on yritetty pelastaa monella tavalla. PARAS-hankkeessa kuntaliitosten piti olla tulevaisuuden tie. Oulu teki oman ratkaisunsa tämän vision pohjalta ja tuloksena oli Uusi Oulu.

Seuraavana nostettiin esille sote-uudistus. Perus- ja erikoissairaanhoito piti integroida ja palvelut yhdenvertaistaa. Sitten puhuttiin laaja-alaisista maakunnista keskitettiin huomio on valinnanvapauteen. Nyt agendalla ovat sote-maakunnat, joita seuraavassa vaiheessa mahdollisesti laajennettaisiin. Sekä järjestämis- että pääasiallista tuotantovastuuta kaavaillaan julkiselle sektorille.

Tavoitteena tehokkuus

Päätavoitteena sote-uudistuksissa on ollut rahoituksen riittävyyden ja palvelujen saatavuuden varmistaminen. Käytännössä sote-palvelujen tuotannon pitäisi tehostua, mihin pyritään integroimalla toimintoja vahvemmin toisiinsa. Tavoitteena on karsia päällekkäisyyttä, sujuvoittaa hoitoketjuja ja vahvistaa ennaltaehkäisyä ja varhaista tukea.

Ongelmia hoitoketjuun on tuonut osaoptimointi eli kustannusten ja vastuun siirtäminen toiselle organisaatiolle. Tästä yritetään nyt päästä eroon rahoittamalla palvelut pääosin samasta maakuntahallinnon valvomasta kukkarosta.

Mukana monia riskejä

Nykyinen ratkaisu ei puutu työterveyshuoltoon. Suomeen jää näin edelleen päällekkäistä ja eri kanavien kautta rahoitettavaa terveyspalvelutuotantoa, mikä syö osan tehokkuustavoitteesta.


Voi myös olla, ettei uusi sote tuo juuri lainkaan säästöjä. Mihin kustannukset asettuvat, kuinka matala on kynnys saada palveluja ja missä määrin syntyy uusia potilaille tarjottavia hoitoja ja diagnooseja?

Joka tapauksessa jotain suomalaiselle terveydenhuoltojärjestelmälle on tehtävä. Näillä näkymin kunnat järjestäisivät sote-palvelut 2023 tai 2024 loppuun saakka. Tämä ei ole ihan kahta vuosikymmentä PARAS-hankkeen aloittamisesta.