Vähiten erimielisen joukon etsintää




Kunnallisvaaliehdokkaita on paljon. Oulussa ehdokkaita on useita satoja, sillä jokainen lista saa asettaa yhteensä 100 ehdokasta..

Tulin vihreisiin Osmo Soinivaaran puheenjohtajakaudella. Pidän Soinivaaran tavasta ajatella. Looginen argumentaatio, tiukasti asiassa pysyvä teksti ja usein sarkastinen johtopäätös ovat Osmon tavaramerkkejä.

Vaikka puolueella on ollut hyviä puheenjohtajia Soinivaaran jälkeenkin, kaipaan silti Oden aikaa.

Yhteinen nimittäjä pienenee

Kun puolueen kannatus ja jäsenmäärä kasvaa, kasvaa myös mielipiteiden moninaisuus. Yhteinen nimittäjä pienenee ja puolueessa täytyy pystyä suvaitsemaan eriäviä mielipiteitä myös sisäisissä keskusteluissa.

Täytyy olla erilaisia tapoja olla mukana puolueen toiminnassa. Monille Vihreiden jäsenille ydinkysymys on edelleen luonnonsuojelu ja/tai ydinvoiman vastustaminen samoin kuin puolueen alkumetreillä. Osalle nämä teemat voivat nykyään olla vähemmän tärkeitä ja osa kannattaa ydinvoimaa. Syy olla mukana puoleen toiminnassa voi olla melkein mikä tahansa.

Puolueen valinta voi olla vaikeaa

Puolueen valinta ei usein ole saman mielisen joukon, vaan vähiten erimielisen joukon etsintää. Riittää, että löytää oman ydinkysymyksensä kannalta riittävän saman mielisen joukon jostain puolelta puoluekenttää.

Tai puolueen, joka vastustaa jotain itselle tärkeää asiaa.

Puolueiden johtajat vaihtuvat ja puolueiden korostamat asiat vaihtuvat. Tänä päivänä liikkuvia äänestäjiä on yhä enemmän, ja äänet jaetaan jokaisissa vaaleissa uudelleen. Kiinnittyminen puolueisiin on vähentynyt niin poliitikkojen kuin äänestäjienkin taholla. Tämä puolestaan on ajanut politiikan tekemisen pikavoittojen etsimiseen kestävien ratkaisujen sijaan. Politiikka on osin rikki, mutta paluuta tältä tieltä ei taida olla.